Keittiön piristys

Keittiö ennen

Kyllästyin keittiön hämärään ilmeeseen, joten rusehtavat verhot saivat kyytiä. Ongelmaksi meinasi muodostua tilalle laitettavat verhot, kokovalkoiset verhot ovat mielestäni liian tylsät.
Jotain piti keksiä piristysroiskeeksi.
Löysin kätköistäni kangasvärejä ja painelin mustan värin ja valkoisten verhojen kanssa pihalle. Siveltimen kanssa sitten räiskin ja roiskin antaumuksella väriä verhoihin ja värin kuivuttua kunnolla silitin vielä värin kiinni ja ripustin verhot paikoilleen.


Verhot käsittelyn jälkeen



Keittiöstä tuli paljon pirteämpi 
tuunattujen verhojen myötä.

Kaitaliina Anno, kattovalaisin Ellokselta
& maljakko vanha löytö kirppikseltä.

Ruokapöytä sai vielä piristeeksi alelaarista löydetyn Annon salmiakki-kuvioisen kaitaliinan ja maljakollisen lasten avustuksella etupihalta poimittuja sinikelloja. 

Täytyy sanoa että olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Eikä Nipakaan valittanut.

Mitäs muut tykkäävät keittiön muodonmuutoksesta?

Miten päädyimme Kotiin

Tuntuu aina niin vaikealta aloittaa jotain uutta...
Ajatustasolla kaikki vaikuttaa yleensä niin yksinkertaiselta, mitä se yleensä oikeasti onkin. Oma pääkoppa siitä tekee vaikeaa, tulee ajateltua aivan liikaa, alkaa epäröimään, epäilemään itseään ja kykyään tehdä päätöksiä minkään suhteen. Pahimmassa tapauksessa sitä alkaa epäillä omaa kykyään tehdä ylipäätään mitään. 

Omalla kohdalla siitä on huomattavasti helpompaa tehnyt toinen puoliskoni eli aviomieheni Nipa, joka on rohkaissut ja aina luottanut muhun kaikessa mitä ikinä saankaan päähäni tai päätän ja teen.

Minä itse olen Tiqqqu, pääasiallisesti olen äiti kahdelle lapselle, vaimo ja opiskelija.
Muutettiin Etelä-Pohjanmaalle Raumalta vuoden 2012 lopulla, pelkästään saamani opiskelupaikan takia. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus oli muuttaa valmistuttuani takaisin Raumalle. Pintakäsittelijän opiskelut kestävät vielä syyskuuhun asti.
Suunnitelmat muuttuivat ja nyt asumme täällä, pysyvästi. En tahtonut muuttaa takaisin kerrostaloon asumaan, vaan haluan asua paikassa jossa voin päästää lapset aivan rauhassa keskenään pihalle, pihalle jossa näen ja kuulen heidät vaikka itse olisinkin sisällä.
Ruokakauppoihin on vain lyhyt kävelymatka ja isompiin kauppoihin pääsee tarvittaessa vaikkapa bussilla.
Lapsetkin ovat sopeutuneet tänne loistavasti ja saaneet uusia kavereita. Nuorempi lapsista, Neela sai ensimmäisen kaverinsa vasta täällä. Tuntuisi julmalta repiä heidät taas uuteen ympäristöön, jättää kaikki tänne ja aloittaa taas uudestaan alusta.

Nyt siis asumme rivitalossa asunnossa, jossa on 3h+k. Ja ehdottomasti maailman kätevin asia; ruokakomero!! (sekä 2 vaatehuonetta ja siivouskomero (oikeasti komero, ei sellainen pieni kaapintynkä jossain nurkassa vaan komero johon mahtuu imurit, työkalut ja kaikki muukin minkä tahtoo pois näkyviltä, muttei voi varastoonkaan viedä, kun niitä tarvitsee suhteellisen usein.)

Kun muutimme tänne, emme aluksi tienneet asunnosta kuin pinta-alan ja osoitteen. Pelkäsimme muuttavamme johonkin hirveään luukkuun jossa seinät on tapetoitu kohokuviopintaisella rusehtavalla tapetilla ja lattian olevan jokin kellertävä muovimatto, keittiön kaappien oletin olevan suoraan 70-luvulta, jonkun maalariekspertin siveltimellä jälkeenpäin valkoiseksi maalaamat. Pimeä, tunkkainen ja taas vain yksi asunto...kunnes löytyy parempi. Sellaisia aiemmat asunnot olivat kaikki oikeastaan olleet.

Muttei tämä, tämä asunto oli (on vieläkin) valoisampi kuin aiemmat heti ensisilmäyksellä, vaikka pääsimme perille vasta ilta seitsemältä, eikä sähköjäkään ollut kuin vasta seuraavana päivänä.
Lattia paljastui kauniin vaaleanharmaaksi muovimatoksi ja seinät kaikki valkoisiksi. Täydellinen pohja aloittaa uuden asunnon sisustaminen. Nyt täällä on jo asustettu puolisentoista vuotta ja lähes kaikki tavaratkin ovat kulkeutuneet omille paikoilleen, joitain hankintoja pitäisi vielä tehdä ja joistain tavaroista pitäisi päästä eroon. Ja sisustus muuttuu aina vain enemmän ja enemmän meidänlaiseksi ja tulee aina muuttumaan (&muuttamaan) meidän mukanamme.

Mutta tämä on meille se ensimmäinen asunto, josta tuli oikeasti koti.
Ja täällä siis kerron sanoin ja kuvin meidän kodista ja elämästäkin.