Salakavala aika

Viime postauksesta onkin jo aikaa, niin se aika vaan vierähtää ihan huomaamatta arjen tohinoissa..ensin viikot ja yhtäkkiä jo kuukaudet. 

Lasten 7v ja 4v synttärit ja joulukin menivät jo, vuosikin vaihtui. Itsekin vanhenin viime vuoden puolella vaivihkaa. 

Syyskuun lopulla muutettiin vuokralle omakotitaloon asumaan ja täällä näyttää jo aikalailla hyvältä. 

Jos ei lasketa vanhoja kellastuneita tapetteja  ja lastenhuoneiden lattioita. 

Takkahuoneessa tehtiinkin ennen joulua lattiaremonttia ja vanha lattiaan kiinni niitattu (!) kellertävä ja rikkinäinen muovimatto sai väistyä laminaatin tieltä. Jalkalistatkin vaihdettiin samalla uusiksi. 

Ja täytyy kyllä sanoa että takkahuoneen ulkonäkö päivittyi tämän myötä ainakin 20 vuotta. Niin ne pienet ja vähän isommatkin asiat vaan vaikuttavat. 

Keväällä ja kesällä tarkoitus olisi sitten maalailla ja tapetoida seiniä neutraalilla, mutta nykyaikaisella otteella... Budjetin rajoissa, joka ei muuten päätä huimaa. 

Mutta miettimällä hieman tarkemmin kaikkia hankintoja me tullaan onnistumaan. Ainakin tahdon uskoa niin. Ja meillä ei ole mikään kiirekään, kyllä ne tehtävät remontit odottavat. Ja onneksi ei luvassa ole kuin pintaremonttia. 

Kohta saatte kuviakin "uudesta" kodista! 

Leipäpäivä

Meillä leivotaan aika usein, lähinnä leipää. Tänään kun itse olin aamupäivän nukkumassa, Nipa oli leiponut mun toivomuksestani Karjalan kauraleipää. On kyllä ehdottomasti parhaimpia leipiä mitä meillä on tähän mennessä leivottu! Ja leipään tulee uunissa ihanan rapea kuori, josta halutessaan saa pehmeänkin jättämällä leivän liinan alle jäähtymään. Meillä tässä leivässä on aina rapea kuori ja parasta, siitä tykkää meidän lapsetkin ihan hulluna. 

Kauraleipää ja maljakossakin kauraa

Lasten mielestä "iskä on maailman paras leipäleipuri!" Täytyy kyllä itse olla täysin samaa mieltä, enkä varmastikaan saisi leivottua yhtä hyvää leipää kuin meidän perheen mies. Ja eikös se niin mene että kaikki maistuu paremmalta jonkun muun tekemänä? Vielä parempaa näistä Nipan leipomuksista tekee sen että ne on leivottu juuri meille; ajatuksella ja suurella rakkaudella. 

Tähän leipään ei todellakaan tule montaa ainesosaa.

KARJALAN KAURALEIPÄ

5 dl vettä

1 1/2 dl kaurahiutaleita

1/2 rkl suolaa

25 g hiivaa

8 dl vehnäjauhoja

Laita suola ja kaurahiutaleet 3 dl:aan vettä ja turvota tunnin ajan.

Liota hiiva 2dl:aan kädenlämpöistä vettä ja lisää se kaurahiutaleseokseen.

Lisää jauhot parissa erässä puuhaarukalla sekoittaen, tätä taikinaa ei tarvitse vaivata!

Kohota taikinaa vedottomassa paikassa liinan alla tunti.

Kaada löysähkö taikina pellille ja 

paista heti uunissa 200c n. 45-60min.

Jos haluat leipään rapean kuoren, anna leivän jäähtyä peittämättä. Mikäli haluat kuoresta pehmeämmän, kääri leipä liinaan ja anna jäähtyä. 

Meillä paistoaika on poikkeuksetta se 60 min. Näin kuoresta ainakin tulee omaan makuun tarpeeksi rapea.

Niin herkkua ettei kokonaisesta leivästä saanut tälläkään kertaa kuvaa.

 

Mielestäni paras osa tässä leivässä on uunituore erittäin rapsakka kantapala pelkällä voilla!

P.S. Tämä resepti on aikoinaan omalta äidiltäni saatu, siis itselle jo lapsuudesta asti tuttu ja hyväksi todettu leipä!

Diy istutuskasvatuslaatikko

Sain opiskelukaveriltani vinkin puisista laatikoista joissa kauppoihin tulee sillointällöin vihanneksia. Pitipä sitä samana iltapäivänä lähteä heti metsästämään laatikoita. Ajattelin käyttää niitä sellaisenaan kasvatuslaatikkoina pihalle. 6 laatikkoa raahasin kotiin ja totesin niiden olevan hieman liian matalia omasta mielestäni.

Laatikot sellaisenaan odottamassa purkua

kasvatusistutuslaatikko valmiina kaikessa rujoudessaan

Päätin purkaa osan laatikoista niin että saan toisesta laatikosta otettua osia ja näin laitoihin lisää korkeutta. Yhden laatikon nidoin sellaisenaan nurinpäin toisen laatikon pohjaan jalustaksi. Kun olin saanut laatikon itsessään valmiiksi, leikkasin vielä sopivan kokoisen kaksinkertaisen palan hallaharsoa, jotta multa pysyy laatikossa päästäen kuitenkin liian veden läpi. Nidoin harson kiinni laatikkoon ja valmista!

Sitten vielä multaa ja siemeniä niin voi alkaa odottelemaan satoa.

Tosin en kyllä varmaan tänä kesänä ehdi kasvattaa enää muuta kuin salaattia. :D

 

Koti Kolmelle arpoo!!

Yksi inspiroivimmista ja pitkäaikaisimmista suosikkiblogeistani Koti Kolmelle arpoo yhteistyössä Sisustuspuoti Herttasen kanssa erittäin kauniin kassillisen ihania tuotteita joiden kanssa kelpaisi viettää kesäpäivää varsinkin hyvän ruuan ja juoman kera.




Tämän kassin kanssa kelpaisi lähteä piknikille kauemmaskin!

Tässä suora linkki arvontaan: http://kotikolmelle.blogspot.fi/2014/07/arvonta-sisustajan-kesakassi-herttaselta.html

Koti Kolmelle Facebookissa

Herttanen Facebookissa

Keittiön piristys

Keittiö ennen

Kyllästyin keittiön hämärään ilmeeseen, joten rusehtavat verhot saivat kyytiä. Ongelmaksi meinasi muodostua tilalle laitettavat verhot, kokovalkoiset verhot ovat mielestäni liian tylsät.
Jotain piti keksiä piristysroiskeeksi.
Löysin kätköistäni kangasvärejä ja painelin mustan värin ja valkoisten verhojen kanssa pihalle. Siveltimen kanssa sitten räiskin ja roiskin antaumuksella väriä verhoihin ja värin kuivuttua kunnolla silitin vielä värin kiinni ja ripustin verhot paikoilleen.


Verhot käsittelyn jälkeen



Keittiöstä tuli paljon pirteämpi 
tuunattujen verhojen myötä.

Kaitaliina Anno, kattovalaisin Ellokselta
& maljakko vanha löytö kirppikseltä.

Ruokapöytä sai vielä piristeeksi alelaarista löydetyn Annon salmiakki-kuvioisen kaitaliinan ja maljakollisen lasten avustuksella etupihalta poimittuja sinikelloja. 

Täytyy sanoa että olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Eikä Nipakaan valittanut.

Mitäs muut tykkäävät keittiön muodonmuutoksesta?

Miten päädyimme Kotiin

Tuntuu aina niin vaikealta aloittaa jotain uutta...
Ajatustasolla kaikki vaikuttaa yleensä niin yksinkertaiselta, mitä se yleensä oikeasti onkin. Oma pääkoppa siitä tekee vaikeaa, tulee ajateltua aivan liikaa, alkaa epäröimään, epäilemään itseään ja kykyään tehdä päätöksiä minkään suhteen. Pahimmassa tapauksessa sitä alkaa epäillä omaa kykyään tehdä ylipäätään mitään. 

Omalla kohdalla siitä on huomattavasti helpompaa tehnyt toinen puoliskoni eli aviomieheni Nipa, joka on rohkaissut ja aina luottanut muhun kaikessa mitä ikinä saankaan päähäni tai päätän ja teen.

Minä itse olen Tiqqqu, pääasiallisesti olen äiti kahdelle lapselle, vaimo ja opiskelija.
Muutettiin Etelä-Pohjanmaalle Raumalta vuoden 2012 lopulla, pelkästään saamani opiskelupaikan takia. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus oli muuttaa valmistuttuani takaisin Raumalle. Pintakäsittelijän opiskelut kestävät vielä syyskuuhun asti.
Suunnitelmat muuttuivat ja nyt asumme täällä, pysyvästi. En tahtonut muuttaa takaisin kerrostaloon asumaan, vaan haluan asua paikassa jossa voin päästää lapset aivan rauhassa keskenään pihalle, pihalle jossa näen ja kuulen heidät vaikka itse olisinkin sisällä.
Ruokakauppoihin on vain lyhyt kävelymatka ja isompiin kauppoihin pääsee tarvittaessa vaikkapa bussilla.
Lapsetkin ovat sopeutuneet tänne loistavasti ja saaneet uusia kavereita. Nuorempi lapsista, Neela sai ensimmäisen kaverinsa vasta täällä. Tuntuisi julmalta repiä heidät taas uuteen ympäristöön, jättää kaikki tänne ja aloittaa taas uudestaan alusta.

Nyt siis asumme rivitalossa asunnossa, jossa on 3h+k. Ja ehdottomasti maailman kätevin asia; ruokakomero!! (sekä 2 vaatehuonetta ja siivouskomero (oikeasti komero, ei sellainen pieni kaapintynkä jossain nurkassa vaan komero johon mahtuu imurit, työkalut ja kaikki muukin minkä tahtoo pois näkyviltä, muttei voi varastoonkaan viedä, kun niitä tarvitsee suhteellisen usein.)

Kun muutimme tänne, emme aluksi tienneet asunnosta kuin pinta-alan ja osoitteen. Pelkäsimme muuttavamme johonkin hirveään luukkuun jossa seinät on tapetoitu kohokuviopintaisella rusehtavalla tapetilla ja lattian olevan jokin kellertävä muovimatto, keittiön kaappien oletin olevan suoraan 70-luvulta, jonkun maalariekspertin siveltimellä jälkeenpäin valkoiseksi maalaamat. Pimeä, tunkkainen ja taas vain yksi asunto...kunnes löytyy parempi. Sellaisia aiemmat asunnot olivat kaikki oikeastaan olleet.

Muttei tämä, tämä asunto oli (on vieläkin) valoisampi kuin aiemmat heti ensisilmäyksellä, vaikka pääsimme perille vasta ilta seitsemältä, eikä sähköjäkään ollut kuin vasta seuraavana päivänä.
Lattia paljastui kauniin vaaleanharmaaksi muovimatoksi ja seinät kaikki valkoisiksi. Täydellinen pohja aloittaa uuden asunnon sisustaminen. Nyt täällä on jo asustettu puolisentoista vuotta ja lähes kaikki tavaratkin ovat kulkeutuneet omille paikoilleen, joitain hankintoja pitäisi vielä tehdä ja joistain tavaroista pitäisi päästä eroon. Ja sisustus muuttuu aina vain enemmän ja enemmän meidänlaiseksi ja tulee aina muuttumaan (&muuttamaan) meidän mukanamme.

Mutta tämä on meille se ensimmäinen asunto, josta tuli oikeasti koti.
Ja täällä siis kerron sanoin ja kuvin meidän kodista ja elämästäkin.